Tekstit

Suomi, menneisyys, tulevaisuus

Hellou, mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu tosi hyvää. Aina kuuluu tosi hyvää, mutta aina sitä ei itse muista arvostaa. Jokasen elämään kuuluu niitä huonoja hetkiä, huonoja päiviä, huonoja viikkoja. Tuntuu, ettei jaksa. Ei jaksa nousta, ei mennä, ei tehdä, ei välttämättä edes muista olla iloinen ja hymyillä. Ei ehkä muista kohdella toista, nii kun toivosi itteään kohdeltavan. Ei välttämättä muista olla reilu, eikä arvostaa tätä upeutta, mitä meidän jokaisen elämässä on. Mun mielestä nämä kaikki, huonot päivät ja ajat, negatiivisuus on yks iso ja tärkeä osa tätä elämää. Jos ei olis niitä huonoja päiviä, niin oisko sit muka hyviäkään? Olisitko sä Iiloinen ja onnellinen, jos sulla ei elämässäs ois mitään ikävää? Osaisitko sä arvostaa sitä, mitä sulla on, jos et kokis koskaan vastoinkäymisiä ja pettymyksen tunteita? Osaisiko nauttia ja olla onnellinen, jos sun elämäs ois kokoajan yhtä hymyä?  Mä en ainakaan osaisi. Suomi, tää upea kotimaa, jossa on hyvä elää, hyvä olla. Jossa on turva

perjantaihöpinät

Heippa vaan kaverit, oon tässä jonkun aikaa jo mietiskelly, että mistä ois sellai kiva kirjottaa tänne näi ja et mitä teitä kiinnostas lukkee.., en oo tullu vielä ihan päätökseen tässä asiassa, mutta musta tuntuu, että voisin alkaa vähän laajentaan tätä mun aihealuetta, ettei ainavaan höpötettäs siitä ittensä löytämisestä ja rakastamisesta, koska siihen aiheeseen mulla ei oo enää mitään kiinnostavaa sanottavaa ja en usko, että kettään kiinnostaa ku toistelen samoja juttuja täällä aina uuelleen ja uuelleen, ku mua itteeki rupee jo kyllästyttään..:D   Aattelin et voisin tännään listailla tänne sellassii juttuit, mistä mulle tullee aina iha ssuperhyvä fiilis ja tälläi näi nii joo. Iha parasta on mun mielestä nähä se ilosuus ja avoimmuus, jota ihmisissä on, ja jolla siis meinaan sitä, et ku oon jossaii, nii sit jos muut ihmiset on sellai tosi ilosella päällä, et just hymmyilee ja nauraa (some myös) ja sit kyllä ihan parhautta, jos vielä pääseepi mukkaan siihen iloseen höpöttellyyn ja h

minä ja mun ajatukset pt. 1000000

*ennenku alotat lukkeen nii kuuntele Hozier:in "Take me to chruch"  -biisi ja fiilistele sitä niiku mää XDD.  J oo moi, kiva ku oikeesti jaksoit taas tulla lukkeen. tässä ois nyt tämmönen ittestään tykkäämispurkaus teille jälleen kerran..,  mää oon ollu nyt viimesen kuukauden ihan hiljaa täällä blogissa, ku en mä oo oikee voinu  enkä halunnukkaa mittää kirjottaa, ku en itekkään siinä kiireessä ja stressissä  oikeen kerenny mittään aatteleen ja olliin aika pahasti taas hukassa:D O on kuitenki nyt taas koonnu ne palapelin palaset mun päässä ja löytäny itteni, jes! Oon ratkassu monia arvoituksia mun päässä ja halluun kertoilla niistä ja mun uuellee vahvistuneista/mieleen muistuneista ajatuksista täällä teille nyt jonkun verran. Aattelin kans, että voisin avata vähän tässä samalla mun viimeviikon Tampereen reissua ja kertoilla, et miten se oikeen vaikutti mun ajatuksiin ja sillaii. Jatka vaan lukemista, jos kiinnostaa! Mähän oon sellanen ihminen, että tartteen omaa aikaa j

mennyt aika (imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.)

En tiiä. Enne mä olin ihan kokoajan puhelin kädessä. Se oli kaikkialla mukana. Mä en osannu ees kattoa telkkaria ilman sitä. Mun puhelin ohjas mun elämää, käytännössä mä ajattelin mun puhelimella. Mä seurasin instassa sellasia ihmisiä, jotka oli suosittuja. Ajattelin, että munki pitäs olla sellanen. Mä yritin olla niinku ne on. Mä halusin enemmän huomiota pojilta, en tiiä miks, ehkä siks, et mun mielestä jotku muutki sai. Mä keskityin pelkästään ulkonäköön, enkä mä miettiny yhtään mitää järkevää. Sillon mä tavallaan kans väliin unohin ne upeet, aivan ihanat kaverit ja muutki ihmiset, keitä mulla oli ja aloin pyörii ihan eri porukoissa. Mulla oli monta juttua, mitkä vaan kaatu mun päälle. En tajunnu, et miks niin kävi, enkä pysähtyny koskaan ajattelemaan sitä, vaan jatkoin aina eteenpäin. Mä selitin mun kaverielle välillä asioita, joita en ihan uskonu itekkään ja keskityin ihan liikaa väärien ihmisten miellyttämiseen. Ittesä ympärille pitäs vaan pystyä kasaamaan semmosia ihmisi

omat jutut

Moikka! iha ekaks mä halluun kiittää teitä kaikkia kui ihanasti otitte ton ekan kirjotuksen vastaan! Tuli niin hyvä mieli, kiitos!<3 Ja jos et oo  vielä lukenu nii käy ihmeessä lukkeen! Mutta joo. Halluun nyt kertoilla tänne jälleen vähäsen mun ajatuksista, toivottavasti jaksat tännäänki lukkee loppuun asti! :)  Mä oon iha vasta hiljattai ruennu miettiin, et mitkä on oikeesti  mun unelmia, mitä mä haluisin ehkä tehä isona ja mitä mä haluisin tehä nyt.  Mä oon ihan hiljattain vasta tajunnu, kuinka iso merkitys esimerkiks musiikilla on mun elämässä. Oon soittanu pianoa kakkosluokasta asti, mutta en oo koskaa pysähtyny miettiin, et miks mä sitä oikeen soitan. Kun mä tajusin sen nii aloin soitella paljon enemmän ja kans arvostan sitä, että mä ylipäätään saan soittaa. Kun  mä tajusin, et joku asia voi tehä mulle nui hyvän fiiliksen nii mä rupesin miettii, et mikä muu mahollisesti vois tehä sammaa. Aloin tunnistaa itteeni paljo enemmä ja tekkee semmosia juttuja mistä mä ju

onnellisesti oma ittensä

Moikka! Tänää haluun kirjottaa tänne vähä enemmän mun ajatuksista. Toivon, että jaksat lukkee tän ajatuksella loppuun asti.  Mun mielestä on tosi tärkeetä yrittää luoda se positiivinen minäkuva, oppia arvostaan itteä ja oppia rakastaan itteä just sellasena kun on.  Sulla on oikeus olla upea onnellinen oma ittes. Jotta susta tulis onnellinen oma ittes, sun pitäs oppia hyväksyyn ittes just sellasena ku oot,  muuttamatta mitään ittessäs kenenkään muun mielipiteen, tai minkään muunkaan takia.  tiiän et tälläne ajattelu ja tää kaikki on monelle tosi vaikeeta ja tiiän kans et jokanen pystyy tähän kaikkeen jos vaan haluaa. Mä olin itekki ennen tosi hukassa. Menin monta monta vuotta vaan valtavirran mukana. En ollu nii onnellinen, mitä mä oo n nyt.  Siihen, että mä löysin itteni ja opin arvostaan ja rakastaan itteäni tälläsena ku oon   tarvittiin sekä hyviä että huonoja hetkiä ja aikoja. Tarvittiin monia epäonnistuneita kokeiluja ja monia hankalia tilanteita. Tarvittiin myös

Mun oma blogi

Hei kiva et löysit tänne. -> Mä oon jo pitempään miettiny, et  miten mä  voisin tuua  enemmän mun  ajatuksia esille. Sit mä keksin tän. Aattelin eka et ei, emmä oo tarpeeks vanha tai et onks tässä yli päätää mitää järkee,  m ut sit rupesin miettii, et eihän tässä mitään menetä et kokeillaan vaan. En oo mikään innokkain blogien lukija ollu oikeen koskaan, mutta aattelin kuitenki, että tää vois olla sellanen paikka mulle, minne saisin näi kirjottamalla purettua mun omia ajatuksia ja sillai sit tuottaa hyvää fiilistä ainaki mulle  ittelle ja tietty kiva,jos sullekki. kaikki ,  mitä mä tänne kirjotan on vaan mun omia mielipiteitä ja ajatuksia, ja tietty  sull aki on oikeus ommiin  mielipiteisiis  ja ajatuksiis ja uskon, että nää mun  jutut niitä paljon herättääki.  jokasella on oikeus sanoa oma mielipide ääneen, mutta jos se mahollisesti on semmonen, et sen kuuleminen tuottas sulle itellekki pahaa mieltä nii kanttii miettiä et onko sen sanominen sit niin välttämätöntä..,